tiistai 15. elokuuta 2017

Jos vielä kerran

Nyt voisin luvata teille, jotka edelleen roikutte mun lukijoina, että alan oikeesti kirjottaa tätä blogia. Teen tästä "ensimmäisestä" tekstistä päivityspostauksen, koska paljon on ehtinyt tapahtua näissä kahdessa vuodessa.

Opiskelen edelleen Tamkissa bioanalyytikoksi ja huomenna alkaakin kolmas vuosi. Valmistuminen häämöttää vuoden ja 4 kuukauden päässä. Molemmat kesät, tämä ja edellinen ovat kuluneet oman alan kesätöissä näytteenotossa. Asun somassa, pienessä yksiössä Tampereen Kissanmaalla. Muutin tähän kämppään tämän vuoden toukokuussa.

Söpö elää edelleen vahvana 17 vuotiaana ikäneitona ilman suurempia terveysongelmia, gerbiilit pitävät yhtä kovaa vauhtia ja Nemo on edelleen yhtä rasittava kuin ennenkin.
Nemon kanssa tehtiin sentään joku suuri saavutus tänä kesänä, sillä me noustiin agilityn kakkosluokkaan! Nykyäänhän harrastamme agilitya Tampereen seudun koirakerho ry:ssä.


Ilme kertoo tunteista. Nimim. itkin maalissa...

Nemo sai keväällä uuden pikkuveljen Espanjasta. Koira ei kuitenkaan tullut minulle vaan Antun kaveriksi siskolleni. Hänen nimensä on Aapo ja hän on 4.12.2016 syntynyt andalusian podenco. Esittelyä Aaposta on luvassa myöhemmin.


Kirjoittamisen innon uudelleen sytytti myös uuden koneen ostaminen tänä kesänä. Olenkin nyt onnellinen MacBook Airin omistaja. 👐


Mitään sen suurempaa ja elämää mullistavaa ei ole tässä lähiaikoina tapahtunut. Yritän kuitenkin alkaa kirjoitella tasaisin väliajoin, vaikka mielestäni elämäni ei ole kovinkaan kiinnostavaa. Ehkä tätä joku jaksaa kuitenkin lukea. Instagramin puolelta minut löytää päivittämästä hyvinkin usein, joten sinne vaan seuraamaan!